kalevala by:
Joni Nikkola
patsahia palvelimme, huvitusta harrastimme
sukesivat sanaset, koukerot kaikertuivat
lainasimme jumaloita, korjasimme kopeoita
ihmisten on kaltaisiksi, viattomiksi viisahiksi
veljiämme vartosimme, taattoamme tutkasimme
lähdätimme laiskureita, rahtasimme ryöväreitä
purrella pajuisella, sammon saimme saalihiksi
päitä puottelimme, laulelimme vuottelimme
sikisivät sotaset, syntyi jalot aatokset
levisivät vaihtelivat, ympär maammo eurooppaisen
sammon saimme jaetuksi, kahteen osaan halotuksi
ehto kaikui kaikkialta; kun ei enää kalka rauta
comment by teacher
Kyllä tässä historiallinen muutos esitetään, mutta minkälainen? Ensimmäisenä huomio kiinnittyy sanastoon ja sanavalintoihin. Sanasto antaa mahdollisuuden monille tulkinnoille, mutta pitää Euroopan synnyn tarinan koossa. Runon lopussa on kaksi keskeistä, ajatuksia herättävää ja melko yllätyksellistä kohtaa: sammon puolittaminen sekä ehdon kaikuminen.
Jotkut sanat pelaavat tarkoituksellisesti merkityshuojunnalla, ja onnistuvat kuulostamaan samaan aikaan äskettäin itse keksityiltä sekä ikivanhoilta – kopeoita, sukesivat, kaikertuivat, lähdätimme (pitäisikö olla lähdetimme, niin kuin sikiönlähdetyksessä?). Tällainen liikkuminen merkityksen muotoutumisen alkulähteillä sopii hyvin yhteen kalevalaiseen runomuodon kanssa, jossa alun perinkin ollaan tekemisessä sanan muovautuvuuden ja merkityksen magian kanssa.
Poikkeamat trokeesta eivät haittaa kokonaisuutta, vaan päinvastoin antavat sille ilmavuutta ja lentoa. Esim. ”päitä puottelimme, laulelimme vuottelimme” on rytmiikkansa vuoksi tekstin kesuurakohta, joka samalla esittää taitekohdan Euroopan tarinassa. Toisaalta mukana on puhtaita trokeesäkeitä (”ehto kaikui kaikkialta”), muttei oikeastaan yhtään trokeista murrelmasäettä. Hieno teksti, joka vaatii ja kestää monta lukukertaa.
(JJ)
