kalevala by:
Minna Tapola
Muusta maasta mustikasta
Raja rautaisa ratkottu,
paremmaksi paisuteltu,
pidemmäksi pitkitetty.
Laajempana lakeutena,
kookkaana kokoon kurottu.
Kirpeä kieli kuuluva,
kankea kansa kantava,
yhdeksi yhdentynyttä.
Joutuisasti joutsenesta.
Maitta matkaten astuva,
solaan samaan soljuava,
kansissa kaikkien puna,
unionin uuden ruso.
Kuka kumma päättäväinen,
kertoo miten luontevasti
ollaan osana maailmaa?
comment by teacher
Otsikko viittaa vanhaan suomalaiseen sananlaskuun: "oma maa mansikka ..." ja kertoo runosi lailla siitä ristiriidasta, joka vanhojen kansallisvaltioiden asukkailla on uuden tilanteen edessä. Ei ole rajoja, vaan kaiken tulisi olla yhtä - huolimatta eri kielistä, eri kulttuureista. Runosi viittaa siihen, että EU-yhteydessä on edelleen jotain pakotettua, ei luontevaa. Yhteys symboloituu vain passin väriin, joka sekin vivahtaa verelle - toisaalta myös aamuruskolle, joka sisältää uudistumisen siemenen.
Runomitta onnahtelee toisessa säkeistössä, mikä kyllä analogisesti sopii yhteen ajoittain onnahtelevan kansainyhteyden kanssa. Lopussa palataan nelipolviseen trokeeseen, joka viitanne optimistisesti tulevaan.
Reijo Virtanen
