kalevala by:
Anne Kalliomäki
Ikuinen Ikaros
Lennä lintu, laula lintu
virran viemä, vapauden vaalima
tuulesta tullut, myrskyistä mennyt
iskuista itkevä, ikuinen Ikaros
kulkivat kansat, kotia kohti.
Sinne soman, saivat suven
tekivät talon, tupaan tien
taivaan tumman, tähdet tuikkivat
toivon tulevan, surun siivittämän
kansan kultaisen, kauniin kohtalon.
Lennä lintu, laula lintu
virran viemä, vapauden vaalima
tuulesta tullut, myrskyistä mennyt
iskuista itkevä, ikuinen Ikaros
kulkivat kansat, kotia kohti.
comment by teacher
Runosi kuvaa Euroopan syntyä sellaisin romanttisin fraasein, joita yleensä on käytetty kansallisvaltioiden rakentamiseen ja ylläpitoon: lintu lentää ja laulaa, virta vie, vapautta vaalitaan, kultaisella kansalla kaunis kohtalo. Tuulet ja myrskyt luovat mahtipontista taustaa kehitykselle. Tumma taivas ja tähdet viittaavat ovelasti EU-lippuun.
Ironinen asenteesi paljastuu viittauksessa Ikaros-myyttiin. Tuo antisankarihan kurkotti korkeuksiin vahasiivin mutta huonosti kävi. Ei siis kovin "kaunis kohtalo" odota yhtenäistä Eurooppaakaan?
Kalevalanmittaa käytät säästeliäästi vain muutamassa säkeessä (mm. "Lennä lintu, laula lintu") mutta modernisti rikottuna se toimiikin paremmin tässä kontekstissa. Kauniit alkusoinnut iskeytyvät tehokkaasti vasten sisällön ironiaa.
Parissa kohtaa pilkutus on outo ja käytetty vain formaalisin perustein - siis turhaa (?): "Taivaan tummat, tähdet tuikkivat"; "Sinne soman, saivat suven".
Reijo Virtanen
