kalevala by:
Hannele Airola
Eipä ennen Eurooppaamme
maata noussut meriveestä.
Oli aavat autioina
meren selkä maailmana
taivas kantena tahollaan.
Tuli tähti tyhjyydestä
poikki ilmojen putosi
viivana vajosi veteen.
Kasvoi siitä kaunis kunnas
saari sulavalinjainen
manner mieltä lämmittävä
esteettinen Eurooppamme.
comment by teacher
Mukava lukea runoasi, joka poikkeaa yleislinjasta. Se ei ole poliittinen, eikä siinä kritisoida Euroopan sotaisia kansoja.
Nostat keskiöön avaruuden kosmisen ja maan päällisen luonnonhistoriallisen tapahtumiseen - tosin omalla science fiction -tarullasi.
Maaperämme on tullut taivaista (ilman jumalia) ja tuloksena on kaunista maata! Ihminen esiintyy runossasi vain luonnonkauneutta ihailevana, sanan "esteettinen" tuntevana sivistyneenä tarkkailijana.
Kalevalanmittasi on sujuvaa ja aitorytmistä, voisi hyvin laulaa mukana. Muutenkin teksti toimii tyylipuhtaasti: alkusoinnut soljuvat, toistosäkeet tukevat toisiaan.
Reijo Virtanen
