kalevala by:
Ville Luoma-aho
Mittatilaukset sovitaan humalassa
nimeltäni tuhkatähti, neutronverho alkusumun
ilmentymä suuren humun, kauniainen karvas meikä
nostan maasta humanoidin, soitin kuulas hyräellä
soitin kuulas hyräellä, kyräellä tyhjää maata
pystyyn laitan ristiriidan, ilmiliekin naisenryöstön
sammonryöstön hopeaisen, kuparisen kulttuurisen
maltahisen miehoisen, naarasemon kyyneltävän
voimakkaampi minun isä, sinun isä kuin ikuna
seipähäisen melkoisen, peitän housuun mantereiset
linnut puissa lauleltavat, läpi rooman valtakunann
comment by teacher
Myyttiä venytetään tässä perimmäiseen alkuun saakka. Euroopan alun kalevalalaiset tapahtumat tapahtuvat ”jossain muualla”. Aikajänteen päissä tuntuu olevan kosminen alku ja Rooma. Minäkertoja paljastaa itsensä kolmessa kohtaa. Tätä lyyristä minää ei kannata yrittää palauttaa tarinan kertojaksi tai henkilöhahmoksi. Tekstissä törmäytetään hallitusti yhteen trokeinen mitta, jossa puhtaat säkeet vuorottelevat murrelmasäkeiden kanssa, sekä kaukana kalevalaisesta perinteestä liikkuva sanasto. ”Humanoidi”kin menee täysin trokeemittaan! Kyseessä on muodon ja sisällön ristiriidasta lähtevä koeponnistus, joka päättyy suhteelliseen sulavaan alastuloon. Toistorakenteet ja alkusoinnut ovat hyvin kalevalaisia, mutta runoa ei voi pitää kovin kertovana. Se etenee mielteiden ja äänteiden ohjaavuuden ehdoilla. Runon otsikko ei välttämättä pyri tukemaan lukijan eheytyspyrkimyksiä.
(JJ)
