kalevala by:
Anna Saloniemi
Mahasta mantereeksi
Meri mylväisi muristen,
suustaan suolsi suuren suon.
Veljet villit valmisteli,
Päivään paahtavan kuumaan.
Tuijottivat toisiaan toverit,
voiman valtavan valjastivat.
Suon siirivät syjään sylissään,
Euroopan erottivat siitä.
Lauloivat laajan laulun,
ylitse uuden ulapan.
comment by teacher
Alun personifikaatio "meri mylväisi muristen" on komea - olemme siis jonkin oudon jättihirviön jälkeläisiä? Toinen säe su-alkusointuineen näyttää hirviön ja kielellään ja syljellään kutovan maailmaa kuin valtava merirapu tai mustekala. Teksti tuo mieleen monet mytologiset luojajättiläiset ja myös kalevalaisen Vipusen tarinan.
Ihmiskunnan historian asetat paradoksaalisesti kahden navan väliin: ensin olemme luonnon helmassa "villejä veljiä", sitten yhtäkkiä kulttuurisia "tovereita". Nopea siirtymä vihjaa, että kulttuurimme onkin vain pintasilausta, eikä perusolemuksemme ole muuttunut.
Säkeiden toistorakenteet eivät junnaa paikallaan vaan vievät maailmanprosessia eteenpäin.
Mittaa rakennat ovelasti sääntöjä rikkoen: jätät tävuja pois, tai pakotat lukijat rytmittämään sanoja uudelleen; välillä laitat pitkät sanat alkuun, välillä heität ne loppuun kalevalaisittain.
Reijo Virtanen
